JUSSI HÄYHÄ

02.04-20.04.2014

6–1 ja 1–0

Olin New Yorkissa 2.5.2011 kun Osama Bin Laden sai surmansa. Tein ruokaa Brooklynissa ja ohjelma televisiossa keskeytyi Barrack Obaman puheen vuoksi. Puhe herätti kysymyksiä. Pitkään luolissa Afganistanissa oletettavasti piileskellyt mies olikin ammuttu Pakistanissa ja heitetty mereen? Eikö häntä ollut mahdollisuutta tuoda elossa oikeuden eteen? Olin pettynyt World Trade Centerin uhrien omaisten puolesta, he eivät koskaan saisi oikeutta. Päätin lähteä Ground Zerolle, tiesin että ihmisiä kokoontuisi sinne. Mittakaava vain oli yllätys, kortteli toisensa perään täynnä juhlivia, ilosta kyynelehtiviä ihmisiä. Tapahtuma oli mielesäni absurdi, en tuntenut oloani iloiseksi tai edes helpottuneeksi, lähinnä päinvastoin. Tosin en pystyisi varmaan koskaan astumaan New Yorkilaisen saappaisiin, en ollut paikalla kun kaikki tapahtui, en menettävät perhettä, ystäviä, tuttavia tai työkavereita 2001.

Pari viikkoa myöhemmin 15.5.2011 todistin samanlaista, kaikki ihmiset rotuun, sukupuoleen, ja ikään katsomatta yhdistävää massajuhlintaa Helsingin kauppatorilla. Muisto New Yorkista oli vielä elävästi mielessä. En pystynyt samaistumaan juhlijoihin vaikka nyt tapahtuma kosketti minua yhtälaisesti. Mikä yhdisti kummassakin tapauksessa juhlivia ihmisiä, entä kansakuntia? Miksi he käyttäytyivät näin? Onko molemmissa tapauksissa kyse samasta ilmiöstä?

 

(1) Nationalismi eli kansallishenkinen ajattelu haluaa määritellä kansakunnan etnis-kulttuuriseksi yhteisöksi. Sen mukaan kansakunnan identiteetti ja yhtenäisyys syntyy sen väestön yhteisestä syntyperästä tai sen yhteisestä kielestä, uskonnosta tai kultuurisista tavoista. Nationalismin näkökulmasta väestön etnis-kultuurinen moninaisuus on ongelma. Etnis-kulttuurista enemmistöryhmää edustaessaan nationalismi pyrkii tyypillisesti poistamaan vähemmistöryhmät yhteiskunnasta, sulattamalla ne enemmistöön tai muulla tavoin. Vähemmistöryhmää edustaessaan sen tyypillisena pyrkimyksenä on ainakin jonkinasteinen irrottautumaan siitä yhteiskunnasta jossa oma ryhmä on vähemmistönä. Nationalismin hengessä tapahtuva kansakunnan identiteetin muodostus on näin ollen usein kansakuntaa pikemminkin hajoittava kuin yhdistävä prosessi.

(2) Patriotismi eli isänmaallishenkinen ajattelu ymmärtää kansakunnan poliittiseksi yhteisöksi. Väestön kiinnittyminen omaan yhteiskuntaansa syntyy sen mukaan yhteisten lakien ja yhteisten poliittisten instituutioiden ja prosessien pohjalta. Etnis-kultuuriset ja ideologiset erot kansakunnan  sisällä eivät tästä näkökulmasta ole ongelmallisia, vaan pikemminkin kansakunnan vapautta ilmentäviä ja sen yhteistä poliittista ja kultturista elämää rikastuttavia tekijöitä. Patrioottisen identiteetin rakentajat kiinnittävät tyypillisesti katseensa kansakunnan yhteiseen poliittisen historiaan. Esikuvaksi nostetaan tapahtumia (Suomessa esim. sortovuodet ja talvisota) joissa kansakunta vaikeissa oloissa on osoittanut poliittisessa elämässään solidaarista yhteishenkeä ja yhteistoiminnan taitoa.

© Otavan Opisto / Jens Silfvast

Nationalism is a belief, creed or political ideology that involves an individual identifying with, or becoming attached to, one’s nation. Nationalism involves national identity, by contrast with the related construct of patriotism, which involves the social conditioning and personal behaviors that support a state’s decisions and actions.

From a psychological perspective, nationalism (national attachment) is distinct from other types of attachment, for example, attachment to a religion or a romantic partner. The desire for interpersonal attachment, or the need to belong, is one of the most fundamental human motivations. Like any attachment, nationalism can become dysfunctional if excessively applied.

From a political or sociological perspective, there are two main perspectives on the origins and basis of nationalism. One is the primordialist perspective that describes nationalism as a reflection of the ancient and perceived evolutionary tendency of humans to organize into distinct groupings based on an affinity of birth. The other is the modernist perspective that describes nationalism as a recent phenomenon that requires the structural conditions of modern society in order to exist.

There are various definitions for what constitutes a nation, however, which leads to several different strands of nationalism. It can be a belief that citizenship in a state should be limited to one ethnic, cultural, religious, or identity group, or that multinationality in a single state should necessarily comprise the right to express and exercise national identity even by minorities. The adoption of national identity in terms of historical development has commonly been the result of a response by influential groups unsatisfied with traditional identities due to inconsistency between their defined social order and the experience of that social order by its members, resulting in a situation of anomie that nationalists seek to resolve. This anomie results in a society or societies reinterpreting identity, retaining elements that are deemed acceptable and removing elements deemed unacceptable, in order to create a unified community. This development may be the result of internal structural issues or the result of resentment by an existing group or groups towards other communities, especially foreign powers that are or are deemed to be controlling them.

National flags, national anthems and other symbols of national identity are commonly considered highly important symbols of the national community.

© Wikipedia
Jussi Häyhä (3.12.1980) on Helsinkiläinen elokuvaaja ja valokuvaaja, joka on työskennellyt useissa kymmenissä tv-sarjoissa, lyhytelokuvissa, mainoksissa ja musiikkivideoissa vuodesta 2004 lähtien. Hän on valmistunut Helsingin ammattikorkeakoulu Metropoliasta medianomiksi 2009, sekä opiskellut viestintää Universitad De A Coruna:ssa. Tämä on sekä hänen ensimmäinen digitaalisia valokuvia esittelevä näyttelynsä.

Aiemmat näyttelyt:

-Art On Wheels, Galleria Maa-tila 2007,2008

-Art Goes Kapakka, Soul Kitchen 2009 -Trickle Down Theory / Valumateoria, Rauha Mäkilä ja Hannaleena Heiska Korjaamo Galleria 2009 (teosten valokuvaus)

-Work in Progress (Mr. Ward Forever) Rauha Mäkilä ja Hannaleena Heiska, Make Your Mark Galleria 2011(teosten valokuvaus)

-Johanna Lecklin: Häkki, Forum Box 2014 (teosten videokuvaus)