krokotiili ja lintu

MENAGERIE

[1. eläinnäyttely

2. eläintarha

3. sekalainen joukko

4. epätavallinen kokoelma]

Menagerie on Lotta Mattilan veistoksista, Paula Barclayn maalauksista ja Laura Merzin piirustuksista koostuva taidenäyttely. Taiteilijaryhmää yhdistävä tekijä on kiinnostus luontoa ja eläinmaailmaa kohtaan. Teoksissaan Mattila, Barclay ja Merz tutkivat eläinten asemaa osana ihmiselämää, kukin taiteilija omasta näkökulmastaan.

“Päätimme järjestää taidenäyttelyn, joka on kunnianosoitus eläinmaailmalle. Eläimiä on kuvattu kuvataiteessa kautta aikojen; sekä luontotutkielmina että ihmisluonnetta ja ihmisen tuntemuksia kuvaavina hahmoina. Meitä kiinnostaa arvo, jonka miellämme eläimille, sekä eri roolit, jotka määritämme eläinhahmoille kuvissa ja tarinoissa. Menagerie tarkoittaa eläinkokoelmaa. Sanalla viitataan yleensä näytteille asetettuihin villieläimiin ja historiallisesti jalosukuisiin, ylhäisiin eläinkokoelmiin. Sillä voidaan kuvata myös sekalaista ryhmää tai lajitelmaa. Lähestymme yhteistä teemaamme eri taiteenalojen taustoin ja kirjavin tekniikoin. Lopputuloksena on monipuolinen ja värikäs näyttelykokonaisuus. Tämän joukon eläimiä; villejä ja kesyjä, karvaisia, suomuisia ja sulallisia, haluamme esittää laajalle yleisölle.”

Lotta Mattila:

“Eläimiä kuvataan klassisesti kahdella tavalla kuvataiteessa, joko liikkeitä ja olemusta tarkastelevana tutkielmana taikka ihmisiä kuvaavina metaforina. Omassa työskentelyssäni käytän näitä tapoja hyväkseni kuvatakseni tunteita ja tarinoita. Inspiraationi löytyy ympäröivästä arjesta ja ihmisten käyttäytymismalleista, sekä luonnosta ja faabeleista. Eläimistä poiketen ihmiset on tapana kuvata useammin henkilöhahmoina ja yksilöinä, lajityypillisen esimerkin sijaan. Minua ovat viime aikoina kiehtoneet julkisen tilan henkilöpatsaat ja klassiset potretit. Aikansa suurmiehistä veistetyt patsaat esittävät henkilöt ylistävään ja kunnioittavaan tapaan. Ajan kuluessa useat patsaiden esittämät henkilöt kuitenkin jäävät unholaan ja mitä jää jäljelle, on taiteijan tutkielma ihmislajin yksilöstä sekä tämän oma kädenjälki. Tässä teoksessa haluan esittää eläinhahmoja samaan tapaan kuin suurmiehet rintapotretteissaan. Kipsiset rintapotretit esittelevät valikoidun joukon eläinhahmoja klassisen kuvaveiston keinoin, muodostaen vakavan arvokkaan kokonaisuuden. Tällä tavoin haluan osoittaa eräänlaisen humoristisen hatunnoston minua, sekä muita taiteilijoita kautta aikain inspiroineelle eläinmaailmalle.”

Paula Barclay: Helsinki Dogs, Muotokuvia Helsingin koirista

“Tutkimuskohteenani ovat kaupungin nelijalkaiset asukkaat: hellyttävät, omaperäiset ja erikoiset koirat, jotka ovat oleellinen osa Helsingin katukuvaa. Esitän kuvauskohteeni perinteisinä muotokuvina valokuva­ ja maalaustekniikoin. Ihmisen ja koiran välinen suhde juontaa juurensa kauas historiaan. Koiran rooli on kehittynyt maaseudun ihmisen palvelijasta, metsästäjästä ja suojelijasta kaupunkilaisen harrastukseksi ja elämäntavaksi. Minua kiinnostaa erityisesti ihmisten ja eläinten rinnakkaiselo kaupungissa. Eläinlajin sopeutuminen ihmisen rakentamaan, urbaaniin ympäristöön on kiehtova ilmiö. Koira on mitä parhain esimerkki tästä, tehden siitä loistavan tutkimuskohteen projektilleni. Teoksessani pyrin esittämään koiran ja kaupungin välisen suhteen mahdollisimman realistisesti.”

Laura Merz, Tuhat ja yksi eläintä

“Uskon, että jokainen ihmisen esittämä eläinkuva on aina kuva myös ihmisestä. Tarinoissa ja opetuksissa projisoimme omat tuntemuksemme ja omat luonteenpiirteemme kuvaamiimme eläinhahmoihin. Omissa töissäni leikittelen näillä eläin/ihmispersoonilla ja stereotyypeillä, jotka olemme pukeneet eläimille.

Piirustukseni ovat omiin eläinkokemuksiini ja tuntemuksiini pohjautuvia tarinoita. Työskentelyssäni tavoittelin mahdollisimman intuitiivisia eläinhahmoja. Kaikkia luomiani hahmoja yhdistää se, että en aloittaessa tiennyt, minkä eläimen kuvaamista tavoittelen. Aloitin jokaisen piirustukseni epämääräisistä väriläiskistä ja piirtojäljistä. Jatkoin abstraktien jälkien työstämistä eläimiksi, joista ne minua muistuttivat. Työskentelyn ohella kuuntelin ja katselin lukuisia luontodokumentteja eläinrepertuaarini laajentamiseksi. Haasteena oli saada kalastettua mielestäni myös harvinaisia ja epätavallisia eläinhahmoja, jotta esittämäni eläinmaailma olisi mahdollisimman monipuolinen.

Gallerian seinille luomani lajikirjon kautta haluan jakaa oman ihastukseni eläinmaailman rikkauteen ja eläinten peittelemättömyyteen, muistaen samalla, että olemme itse vain yksi, alastomuutta häpeävä tyyppi lajien joukossa.“

Kuva: Yksityiskohta Laura Merzin teoksesta Tuhat ja yksi eläintä.