meatphone

Meaty

Meat-installations.
Meat with an aesthetic and ethical point of view.
The Finnish language has no term differences between meat and flesh.
We are made of flesh but are we only meat?
What makes flesh alive?
I want to make people think about their own relationship to meat, not just as
food.

Liha esteettiseltä ja eettiseltä kannalta. Raaka-aineena kuin kaunista
punavalkoista marmoria. Visuaalisen puolen lisäksi katsojan huomio siihen mitä
liha symboloi ja mitä kysymyksiä se herättää.

Kaksijakoisuus, vastakohtaisuus. Halveksittava lihallisuus, lihan rappio,
kuolevaisuus, maallisuus. Materia. Toisaalta elämän symboli, ihme ja pyhyys.
Onko liha elävää vai onko se materiaa? Vaatiiko se olemassaololleen sitä että
se on joskus ollut yksilö, tunteva olento? Olisiko soluviljelmänä lasikuvun
alla tuotettu liha elävää? Entä jos sen kytkee koneisiin jotka liikuttavat
sitä, tekeekö se siitä elävämpää?
Onko esim. lihalla päällystetty tuoli enemmän kuin tavallinen tuoli? Eikö se
tavallaan pyhitä sitä:alitajunnasta nousee kysymys: mitä jos tuolla tuolilla
onkin tietoisuus? Tunteeko se kipua jos siihen istuu? Jos tuntee, istunko
silti? Muutenkin “vereslihalla oleminen” , suojattomuus, paljaanaolemisesta
nouseva todellinen olemus.

Lihan kätkettynäoleminen ja sen riisuminen ihosta. Miksi paljas liha on etovaa
emmekä halua koskettaa sitä? Me kaikki olemme lihasta tehtyjä mutta olemmeko
vain lihaa? Missä on se sielu ja missä on se rakkaus jos kaksi lihakappaletta
parittelee keskenään? Olisiko rakkaus paljon puhtaampaa ja olisiko vain
sisäisellä kauneudella merkitystä jos olisimme paljaita?

Tarkoitus on havahduttaa katsoja pohtimaan omaa suhdettaan lihaan, muunakin kuin ruokana.