Kohtalokkaat naiset kylpevät ketsupissa

Ulla Karttunen

Veri lentää. Erittäin kivaa on, kun ketsuppi tursuaa suonista. Väkivalta kulttuurin tuotteissa on klisee mutta myös tosiasia. Tässä näyttelyssä ei kuitenkaan ole kyse väkivallasta tai mediakulttuurista sinänsä.

Kokijan näkökulma väkivaltaan, todellinen väkivalta, on ilon sijaan kammotus, tuska ja ällötys. Todellinen väkivalta on maailman levinnein katastrofi ja kriisi, kuitenkin ilman katastrofin statusta. Vaikka väkivalta korjaa vuosittain hyökyaalloittain uhreja, se ei nouse etusivuille. Eikä väkivallassa ole kyse luonnonilmiöstä, johon ei voisi vaikuttaa. Tässä näyttelyssä on kyse siitä, mikä on väkivallan luonnollistavan hengen takana: mikä on henki ruumiin takana, mikä on väkivallan oikeuttamisen kulttuurinen tausta.

Isä, Poika ja Pyhä Henki – miehen nimiin kirjattuja kaikki. Eikä vain pyhä henki vaan henki ylipäätään kirjattiin historiassa kovin kauan miehen ansiolistaan. Ei ihme että ainoa paikalta löytyvä ruumis on nainen.

Miksi naiset ovat kohtalokkaita? Ovatko naiset vain kuolleina ja verilammikoissa makaavina kohtalokkaita? Aika paha juttu kohtalolle jos niin on.

Tämän päivän mediakuvat ja kristinuskon perimä näyttävät päällisin puolin keskenään kaukaisilta. Kuitenkin ne ilmentävät samaa perustavaa dualismia: nainen toimikoon ruumiina, henki kirjautukoon miehen nimiin.

Näissä kuvissa moni on silmiin puukotettu, koska käytäntö on kulttuurissa yleinen. Jos uskontovetoisessa kulttuurissa naisen ruumis kuului papin ja paavin päätettäväksi, markkinataloudessa päätösvalta on parhaalla prime-time-uskovaisella lihakauppias-mediakonsultilla. Pyhää on vain lihan esilläolo medioissa ja kaikki annetaan tämän diilin eteen.

Väkivallassa on kyse tuntoaistin estetiikasta. Väkivalta on kosketuksen ympärikääntämistä ja väärinkäsittämistä. Diderot kirjoitti tuntoaistin olevan aisteista filosofisin. Liian moni luki kuitenkin: kuristaminen on teoista luonnollisin.

Länsimainen ajanlasku perustuu (pojan) verelle annetulle myyttiselle merkitykselle. Koska nainen ei voi kirjoittaa verellään (joku muu kirjoittaa hänen verellään) niin kirjoittakoon sitten ketsupilla. Autenttinen kärsimys on historiassa jalostunut miehen osaksi, naisen kokemus samastetaan usein epäaitoon. Vaikka maailma peittyisi naisten kyyneliin, on kyse keinotekoisesta, pienestä ja väärästä asiasta: kynsilakasta, ketsupista ja hillosta. Autenttinen ja tosi on hengen mukana ruumiin kuvatukselta kielletty.

Kynsilakalla kirjatut aidot verikyyneleet edustavat karnevalistista kulttuurikritiikkiä, ruumiin naurua sen yli että henki on lähes viety tai kielletty.

4TH CONGRESS IN THE BATHROOM

Bedroom Gallery Bathroom Galleryn vierailuun liittyy myös wc:ssä esillä oleva kansainvälinen kongressi. Kh-kongressi on näyttelyn ja kokouksen välimuoto, jossa osallistuvien taiteilijoiden ja esitelmöitsijöiden papersit asetetaan sellaisinaan esille (jottei osallistujien turhaan tarvitse kuluttaa luonnonvaroja matkustaakseen maailman toiselle puolelle nuokkumaan tai mumisemaan, kuten tieteellisissä konferensseissa on tapana). Tämänkertaisen kokouksen sessiot käsittelevät nukkumisolosuhteita ja kosketusta. Mukana on taiteilijoita tai tutkijoita esimerkiksi Buenos Airesista, Ljubljanasta ja Lahdesta.

BGBG

BGBG on Pariisissa alkunsa saanut todellisuustaiteen galleria, joka alkujaan esiintyi makuuhuoneessa mutta sittemmin on vallannut myös julkisia ala- ja yläkulttuurin paikkoja. Erityisen mieltynyt BGBG on maanalaisiin toimintamuotoihin: kuvalliseen ja sanalliseen b-tyylin yhteiskuntakritiikkiin, metrotunnelin ja hautakryptan kaltaisiin underground-näyttelytiloihin, sekä ylipäätään kyseenalaiseen ja kyseenalaistavaan toimintaan. BGBG edustaa tosi-tv-formaatista poiketen formatoimatonta tosi-todellisuutta.

BAMBI AU SACRE-COEUR

Kylpyhuonekonferenssin ja väkivallan makuuhuonetodellisuuden lisäksi näyttelyssä ovat esillä myös BGBG:n uusimmat design-tuotteet, jotka kytkeytyvät gallerian tuoreen vaakunaeläimen, bambin, ympärille. Kyseisen olennon väitetään muuttaneen Sacre-Coeur-kirkon maakellarin käytäviin, joista on suora yhteys Boudoir Rougeen, BGBG:n vakituiseen toimitilaan Pariisissa. On myös väitetty, ettei bambi asu edes Punaisessa budoaarissa vaan vielä syvemmällä sydämen kätköksissä.