Heavy dense air
Fanny Varjo
5.10.–29.10.2023
Avajaiset / Opening 5.10.2023 18:00-20:00
Raskaan sakea ilmasto oli edellytys Borametzin kasvamiselle. Borametz oli zoofyytti eli kasvin ja eläimen (lampaan) yhdistelmä, jota tavattiin Tartarien alueella. Lajista käytettiin myös nimeä Tartaarien kasvilammas, Borometz tai Barometz. Borametz kasvoi siemenestä, joka oli melonin kaltainen. Tästä puhkesi kukan tilalle lammasta muistuttava eläin, jonka napaan yhdistyi napanuoramainen varsi. Borametzillä oli jalat, kaviot, korvat ja koko pää. Rakenteeltaan se koostui verestä, luista ja lihasta kuten normaali lammas – Borametzin liha tosin muistutti enemmänkin ravun lihaa ja veri hunajaa. Borametzin turkki oli erityisen pehmeää villaa, kauniin kultaisen tai ruosteen väristä. Elääkseen Borametz söi ympäriltään ruohoa, johon se ylettyi kurottaen varrellaan. Kun ruoho loppui kasvupaikan ympäriltä, kasvilammas kuihtui eli kuoli. Kasvilammas kuoli myös siihen, jos sen varsi katkaistiin. Toisaalta mikäli kasvilampaan sai säikäytettyä niin, että se katkaisi vartensa itse, se pystyi elämään aivan kuten tavallinen lammas. Koska Borametz oli maassa kiinni varrestaan, se oli erityisen haavoittuvassa asemassa. Sudet olivat niiden pahin uhka sen lihan erinomaisen maun vuoksi.
Uskomus Borametzistä alkoi sydänkeskiajalla. Borametzin olemassaolosta käytiin 1500-luvulla keskustelua. Argumentit Borametzin olemassaolon puolesta heijastelivat ajan käsityksiä anatomiasta, fysiologiasta ja mekaniikasta; katsottiin että jos kasvilampaassa kiertää verta, sillä täytyy olla sydän, mutta toisaalta maaperä, jossa kasvi kasvaa, ei täytä edellytyksiä sydämen toiminnalle, koska maassa ei ole riittävää lämpöä sydämen liikkeen synnyttämiseksi. Kiinnostus ja uskominen jatkui vielä pitkään keskiajan jälkeen; Tutkimusmatkailijat ja luonnontieteilijät etsivät Barometziä vielä 1600–1700-luvuilla Aasiasta, jolloin mitä erikoisempia näytteitä Barometzista kulkeutui Eurooppaan.
Fanny Varjo (s.1995) on hiljattain Helsinkiin asettunut kuvataiteilija, joka työskentelee pääosin kuvanveiston ja installaation keinoin. Aiheet kumpuavat kiinnostuksesta historiaan, uskomuksiin, myytteihin ja erilaisiin tarinoihin, joista lopulta löytyy aina linkki myös nykyhetkeen. Teokset syntyvät tarinoiden pohjalta ja rakentuvat erilaisia materiaaleja yhdistelemällä. Työskentelylle ominaista on tekemisen fyysisyys ja kappaleiden toisiinsa liittäminen ja poistaminen. Materiaalisuudessa on erityisen kiehtovaa materiaalin itsensä sisältämä tieto. Välillä teemat saattavat olla myrkyllisiä, mutta veistoksissa on aina mukana myös huumoria ja iloa. Varjo valmistui kuvataiteilijaksi vuonna 2021 Turun Taideakatemiasta. Hän on Turun Taiteilijaseuran ja Suomen Kuvanveistäjäliiton jäsen.
Kiitos näyttelyn tuesta Taiteen Edistämiskeskus!
Heavy and dense air was a prerequisite for a Borametz to grow. Borametz was a zoophyte, a combination of a plant and an animal (lamb), found in the Tartary region. The species was also called The Vegetable lamb of Tartary, Borometz and Barometz. It grew from a seed which reminded more of a melon, from which grew a plant resembling a lamb instead of a flower. The lamb was connected from its navel to the plant with an umbilical cord-like stem. Borametz had legs, hooves, ears and a whole head, as a newly-born lamb. The lamb was made out of blood, bones, and flesh like a normal sheep. Although the meat had a substance similar to the flesh of a crab and the blood tasted more like honey. The coat of Borametz was particularly soft wool with a beautiful golden or rusty color. To survive, the Borametz devoured the surrounding herbage and grass which it could reach with the connected stem. Once there was no more grass around it, the lamb withered away i.e. died. Also, if the stem was cut off, the lamb died, unless it could be frightened so it would cut the stem off by itself. In that case the Borametz could live just like an ordinary sheep. The plant-lamb was in a particularly vulnerable position for wolves, which were their worst threat due to the excellent taste of its meat.
The legendary zoophyte’s existence was believed in the High Middle Ages. In the 16th century, there was a scientific debate about the lamb-plant. One argument regarding the veracity of the Borametz was that if it has blood, it must have a heart, but the soil in which the plant grows does not fulfill the function of the heart – the movement and vital heat. Curiosity continued long after the Middle Ages; Explorers and naturalists were still looking for the vegetable lamb in the 17th and 18th centuries widely in Asia, and the most curious specimens were transported to Europe during that time.
Fanny Varjo (b.1995) is a visual artist who has recently settled in Helsinki. She mainly works with sculpture and installation. The topics and themes of Varjo’s art arise from her interest in history, beliefs, myths and various stories, which eventually always have a link to the present as well. Typically the working method is based on physicality and combining different materials on the sculptures. What is particularly fascinating about each material is the information about what the material contains itself. Sometimes the themes can be contradictory, but there is always humor and joy included in the sculptures. Varjo graduated as a visual artist in 2021 from the Turku Arts Academy. She is a member of the Turku Artists’ Association and the Finnish Sculptors’ Association.
Thank you Arts Promotion Centre Finland for supporting the work!
