Tuomas Karjalainen

Myymälä 2

1.7 – 9.8 2015

Joitakin vuosia sitten tein opastetun mielikuvamatkan. Minua oli kehotettu kulkemaan syvälle tihenevään metsään kunnes löytäisin suuren havupuun juurien alta kalliosta avanteen, johon minun tulisi astua sisään. Koin sykettä nostattavaa klaustrofobista ahdistusta ahtautuessani maan pimentyviin louhikkoisiin uumeniin. Metsänpohjan ympäröivä vihreys hämärtyi aluksi viileän sinertäväksi, joka muuttui vähitellen lämpimän punertavaksi. Opas kannusti minua vaikeuksista huolimatta jatkamaan rauhallisesti laskeutumistani pidemmälle onkalon aivan perimmäisimpään kammioon, siellä tulisin kohtaamaan olion, joka olisi henkieläimeni. Joitain vuosia myöhemmin olin etuoikeutetusti eristyksissä kivikkoisella saarella vaikeahkokulkuisen matkan päässä. Saaren karussa ympäristössä vain sitkeimmät luontokappaleet olivat onnistuneet vakiinnuttamaan asemansa eliöstössä. Louhikossa sinnittelevien kitukasvuisten puiden yli saattoi nähdä lähes poikkeuksetta, joten saaren ainoan metsän näki puilta.
Maisemaa vallitsi jääkauden muodostamat vaivaiskatajien pistämät kivikkokentät. Näiden muinaisia hautakumpuja muistuttavien louhikkojen onkalot ovat tarjonneet sopivat elintilat saarelle aikoinaan uineelle käärmeiden kukoistavalle populaatiolle. Kivikkoisella saarella ne tavalliset luonnon värit, jotka puistossa saattaisivat hukkua ympäröivään kohinaan, voivat yllättäen vahvistua voimakkaiksi visuaalisiksi aistimuksiksi. Loistavilla kivillä kävellessäni kuvittelin louhikon asukkien talvihorroksen.

Suomut-näyttelyn akvarellimaalaukset ovat fyysisiltä ja henkisiltä matkoilta keräämieni matkamuistojen kuvauksia.