UUSINTOJA
Stina Riikonen | Kontio | Tenhola

17.1.-29.1.2006

Esitämme galleriatilassa erilaisia uusintoja. Näyttelyn nimi viittaa nykykielenkäytössä voimakkaasti populaariin ja sen sisällä erityisesti televisioon ja radioon. Vaikka kaikki näyttelyn kolmesta kokonaisuudesta ottavatkin omilla tavoillaan vaikutteita populaarikulttuurista, uusiutuvat näyttelyssä hieman erilaiset kohteet. – Lapsuuden tai historian kuvat ja ajatusrakennelmat; tyylilliset piirteet ja ideologiat; tekotavat ja teemat.

Myös uusintojen aikajanat eroavat toisistaan. Antti Jussila ja Teemu Raudaskoski ovat luoneet viimevuosina Tenhola -teeman alla useita kokonaisuuksia gallerioihin eri kaupungeissa. Yksi Tenholan käyttövoimista ja aiheista on ollut taiteilijoiden yhteinen lapsuusaika. Tenhola täyttää Myymälä²:n takatilan seinämaalauksella, jossa lapsuuden muistikuvat paljastuvat toden ja sepitteen tiheäksi juurakoksi.

Myös Uula ja Samuli Kontion teoksessa on nähtävissä vuoropuhelu nykyhetken ja yhdessä vietetyn lapsuuden kesken. Veljekset esittävät varhaisnuoruutensa piirroksia nyt uudessa kontekstissa, joka asettaa sekä itse piirrokset että vakiintuneet käsitykset galleriassa esitettävästä taiteesta uuteen valoon.

Stina Riikosen Teoskokonaisuus saa inspiraationsa uusiutumisesta laajemmassa mittakaavassa – joidenkin historiassa toistuvien ihanteiden ja ilmiöiden kautta. Samalla hän palaa monien lapsuudessa suosimiensa askartelutekniikoiden ja ihannekuvien äärelle jalostaen niitä eteenpäin tarkoituksesta riippuen. Hän esittää kaksi valmistamaansa esinesarjaa, sekä seinälle levittäytyvän leikekirjanomaisen kokoelman, joka koostuu teosten lähdemateriaalista ja esikuvista, sekä prosessiin liittyvästä kuvastosta.

Vaikka uusinnat sekä yleisesti että kyseisessä näyttelyssä voivat olla hyvinkin erilaisia, on niillä kaikilla jotain yhteistä: mitään asiaa ei voida koskaan nähdä aivan samalla tavoin kahta kertaa. Taiteessa toistaminen eri muodoissaan avaa uusia näkökulmia tekijän ja teosten maailmaan. Jokaisella kerralla saamme tietää hiukan enemmän.

Mitä kauempana teoksen tai tyylipiirteen syntyhetkestä uusinta tapahtuu, sitä etäämmällä on myös katsoja. Ensiesityksen ja uusinnan välille jäävä aika tuo pitkällä aikavälillä välttämättömänä lisänä nostalgiaa, komiikkaa, mauttomuutta ja/tai naiiveja piirteitä. Etäisyys tuo mukanaan ”objektiivisen” tarkkailun ja erittelyn mahdollisuuden, mutta samalla eläytyminen käy yhä vaikeammaksi.

Stina Riikonen

Samuli Kontio & Uula Kontio | Kontio

Antti Jussila & Teemu Raudaskoski | Tenhola
www.tenhola.org