(non)-conductors
Jyri Ala-Ruona
02.09.-26.09.2021
Avajaiset / Vernissage 2.9.2021 18 – 20:00
suo
Työskennellessäni vuosia sitten isäni pienessä rakennusalan yrityksessä, mieleni oli harvoin läsnä itse rakennusprojekteissa. Katseeni vaelteli käsillä olevissa materiaaleissa ja pinnoissa. Ajatukset epävarmassa tulevaisuudessa, maalausideoissa, työkalujen väkivaltaisuudessa, purkamisessa ja uudelleen rakentamisessa. Eristelevyjen kiiltävät pinnat olivat kiehtovia, niissä oli jotain kylmän futuristista. Valo ja lämpö liukuivat niillä ja niiltä. Merkillisiä materiaaleja seinien, kattojen ja lattioiden sisällä.
Nyt mietin kuinka eristelevyt väreilevät elämää. Katsellessa näitä tavanomaisia massatuotettuja objekteja huomaa niiden yksilöllisen hurjuuden. Yhdistettynä muistoihin isästäni assosiaatiot vyöryvät mieleeni. Litteät leikkauspinnat, kuuma kuolema, kylmä järjestys, työ, lävistys, alkemia. Öljyn kaikkivoipaisuuden ilmentymä, kevyt ja käytännöllinen, tappavan tehokas, muovailtava. Lomamatka, turkoosit aallot, suolaveden liimaama hiekka jalkapöydällä, hien liimaama muovipöly niskassa, kaikkeen tarttuva myrkkyvaahto, aukkojen tilkitsijä, märkivä haava aineessa.
Kappaleet ovat ihmisen jälkiä ja ihmisen jälkiä on painautunut niiden pintaan. Illusoriset ja materiaan painautuneet kuviot ja reiät limittyvät merkityksissään. Reikä ja haava kuvastavat jonkin oudon ja käsittämättömän tunkeutumista tai vuotamista läpi, mutta myös reittiä, onkaloa tasojen välillä. Tai ehkä aukot ja viillot ovat turhautumisen merkkejä siitä, ettei toiselle puolelle ole näköyhteyttä. Tämän kuvantaminen voi olla jonkinlainen antautuminen tietämättömyydelle. Maalauksissa jokin on ja ei ole esittämänsä asia. Se häilyy kuvajaisena, joka kutsuu tutkailemaan olevaista tai olevinaan olevaa. Minulle merkityksellisin kuvajaisuus on maalauksen keinoin rakennettu. Kappaleiden äärellä olen viettänyt aikaani ja ajan ja pintojen huokoisuudessa ajatukset kulkivat läpi.
Jyri Ala-Ruona (s.1986) on valmistunut kuvataiteilijaksi Lahden Muotoilu- ja Taideinstituutista ja kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta. Hän asuu ja työskentelee Helsingissä.
Ala-Ruona käsittelee teoksissaan energian käyttöä ja kulutusta, neuroottista oirehdintaa ja näiden linkittyneisyyttä toisiinsa. Tavoitteenaan hänellä on luoda visuaalisia esityksiä suhteestamme energiaan ja välineisiin, joiden kautta energia välittyy arkeemme ja muokkaa sitä. Maalaamisen kautta Ala-Ruona tarkastelee energian merkittävyyttä itse maalaamisen prosessin kannalta henkilökohtaisella tasolla, mutta myös laajemmin taidehistoriallisessa kontekstissa.
eng
Years ago, when i was working in my father ‘s small construction enterprise, my mind was rarely present at the construction projects themselves. My gaze traveled on the materials at hand and on their surfaces. My thoughts on an uncertain future, painting ideas, the inherent violence of the tools, demolitions and reconstructions. The shining surfaces of the insulation boards were fascinating. They seemed somehow cold and futuristic. Light and heat slid on and off them. Peculiar materials inside walls, ceilings and floors.
Now I wonder how they vibrate with life. Looking at these mundane and mass produced boards one can see their individual fierceness. Combined with memories of my father, associations swarm into my mind. Flat cut surfaces, hot death, cold order, work, penetration, alchemy. A manifestation of the omnipotency of oil, light and practical, lethally efficient, moldable. A vacation, turquoise waves, sand glued with seawater on an instep, plastic dust glued with sweat on the back of a neck, poisonous foam that sticks to everything, a patcher of holes, an abscess wound on matter.
The objects are human traces and human traces are pressed on them. The illusory patterns and holes overlap the ones pressed on the materia in their meaning. The hole and the wound reflect something weird and incomprehensible penetrating or seeping through, but also a passage or a cavity between planes. Or perhaps the openings and cuts are a sign of frustration of the fact that there is no visual contact with the other side. Imaging this may act as a sort of submission to not knowing. In paintings something is and is not the thing they represent. It wavers as a reflection which beckons one to observe that which is or feigns being. For me, the most meaningful reflection is constructed by means of painting. I have spent time by these objects and in the porousness of time and surfaces thoughts passed through.
Jyri Ala-Ruona (b.1986) has graduated from Lahti University of Applied Sciences, Institute of fine Arts and University of the Arts Helsinki, Academy of Fine Arts. He lives and works in Helsinki.
In his work Ala-Ruona deals with energy use and expenditure, neurotic symptoms and their interconnections. He aims to create visual representations of our relations to energy and the instruments through which energy is transmitted to and molds everyday life. Through painting Ala-Ruona examines the significance of energy on a personal level in the painting process itself but also in a broader social and art historical context.
Näyttelyä tukee Suomen Kulttuurirahasto ja Taiteen edistämiskeskus / The exhibition is supported by The Finnish Cultural Foundation and Arts Promotion Centre Finland
