MILLA TOUKKARI
21.01.2015–08.02.2015
Parahin Keräilijä,
kiitoksena tarjoamastanne arkistomatkasta, tahdon lahjoittaa osaksi kokoelmaanne tämän dokumentin vaatimattomista pohdinnoistani.
Arkistoonne tutustuessani koin voimakkaasti tämän maailmamme katoavaisuuden ja muistin haipumisen. Se havisi vedostenne läpikuultavilla lehdillä, kurkisti suoraan silmiin väripintoihin leikatuista aukoista. Mitä menneisyys on paitsi aukkoja, joita kehystävät muistojemme vääntyneet jäännökset?
Ja kuitenkin, todellinen keräilijä hamuaa ajan tähteitä, rakentelee sirpaleista arkistoaan. Onhan aukkokin kuva pois leikatusta, kuten varhaisemman kissateoksenne leikkuujätteestä koottu Clencairn Manxie osoittaa.
Nostan hattua arkistotyönne määrätietoisuudelle, joka todentuu vaikuttavassa määrässä toistoa, fragmenttien kerrostamista, tapahtuman jättämän muiston jauhamista kohti – niin mitä?
Vimmainen tarpeenne jäljittää ja jahdata ovelasti pakenevaa muistikuvaa päättyy tappioonne. Mennyt livahtaa karkuun joka kerta. Jäljelle jää vain metsästysprosessi: pari satunnaista valokuvaa, luonnos, hajanaiset muistiinpanot, rekonstruktioyritykset eräistäkin Näyistä 14.5.2014.
Kaltaisenne arkistonhoitaja ei tietenkään tyydy ainoastaan kokoamaan dokumentteja vaan vahvistaa, kopioi, luetteloi. Pe(a)u commun, masques blancs:in valokuvat ja lehtileikkeet kellastuvat, haalistuvat, mutta tarkasti laatimanne ja vedostamanne lomakemuotoiset kuvaukset säilyvät historialle.
Tunnollisinkin arkistolaitos päätyy lopulta tasapainoilemaan valintojen ikuisuushyrrällä. Vedostitte kokoelmaanne kuvakaappauksen 27 minuutin videosta. Miksi juuri kyseinen ruutu eikä seuraava tai sitä seuraava tai sitä seuraava? Te tiedätte tämän jo. Teettehän työnne mielivaltaisuuden keskellä, alistuneena mahdottomuudelle tallentaa todellisuus puhtaana.
Ja kuitenkaan ei menneisyydestä ole olemassa muuta kuin säästetyt fragmentit. Tämä syvästi inhimillinen totuus paljastuu omakuvassanne. Kerrassaan liikutuin varjokuvanne ääriviivasta, jonka (ehkä urakasta uupunut) haparoiva kätenne oli tunnollisesti jäljentänyt. Näin tallennettuna myös Te itse vihdoin olette olemassa.
Pysyvyyttä kunnioittavimmin anoen,
Lahjoittaja